#WeRemember

Vuoden kirjassa on holokaustin uhrien muistopäivänä…

…14-vuotiaan pojan kirje natsien keskitysleiriltä:
Rakkaat vanhemmat, vaikka taivas olisi paperia ja koko maailma mustetta, se ei riittäisi kuvailemaan kärsimystäni ja kaikkea sitä mitä näen ympärilläni. Jalkani vuotavat verta, koska he ottivat kenkämme. Teemme työtä koko päivän syömättä lähes mitään ja nukumme ulkona maassa (he ottivat myös takkimme). Joka yö juopuneet sotilaat tulevat hakkaamaan meitä puisilla kepeillä ja ruumiini on mustelmilla kuin pala poltettua puuta. Joskus he heittävät meille raakoja porkkanoita ja yhden punajuuren ja se on häpeällistä: me taistelemme toisiamme vastaan saadaksemme edes pienen palasen yhdestä lehdestä. Joitakin päiviä sitten kaksi poikaa karkasi, ja he laittoivat meidät jonoon ja tappoivat joka viidennen. Tiedän, etten pääse täältä elävänä pois. Sanon hyvästit kaikille, rakas äiti, rakas isä, veljeni ja sisareni, ja minä itken…